Muuan livonsaarelaisen arkea ja juhlaa
Kirjoitan tätä pimeässä huoneessa ja ulkona on pimeää. Varjo on peittänyt tämän maan alleen. Tuntuu, että väsyttää enemmän kuin pitäisi.
Toisaalta pimeydessä käveleminen tekee hyvää kun ei jatkuvasti tarvitse kiinnittää huomiota johonkin. Tähdet näkyvät pimeällä ja kuu. Eipä kuun ja tähtien valossa tosin niin pimeää enää olekaan. Ehkä vain hämärää.
Nimeän tämän postauksen uudelleen.
Kävimme tänään Livonsaaren Yhteisökylän tulevan laajennuksen, Päivölänkulman, mailla tepastelemassa puolisoni ja erään varsin merkittävän kyläläisen kanssa (toivottavasti hän lukee tämän).
Tarkoituksenamme on polkaista alueelle säpinää ja ainakin alkuun tarkoituksena on järjestää matalankynnyksen tutustumiskäyntejä. Näistä lisää tuonnemapana, mutta nyt takaisin Päivölään.
Omana ajatuksenani on rakentaa alueellemme ensimmäinen asuintalo ikään kuin esimerkkinä seuraaville. Tulenkin kirjoittelemaan tästä projektista kosolti lisää tulevaisuudessa. Oikeastaan alunperin syy tämän blogin luomiseen lähti juuri halusta dokumentoida Päivölänkulman kehitys kiinnostuneiden saataville ja näin ehkä innostaa muitakin mukaan, jos ei nyt rakentamaan, niin muuten ideoimaan alueelle henki.
Tämän päiväisellä kierroksellamme kävimme moikkaamassa aluella jo asuvia paikallisia ja visioimassa mahdollisia rakennuspaikkoja. Niitä on neljä:
Kaikissa paikoissa on siis hyvät ja huonot puolensa. Sitten tuohon päälle vielä tekniikan eli vesien ja sähkölinjojen selvittäminen. Molempien vetäminen on nimittäin kallista puuhaa.
Tällä asteella on siis Päivölänkulman suunnittelu omalta osaltani. Toivottavasti saan innostettua lisää ihmisiä mukaan ja näin tekemään Livonsaaresta taas asteen verran siistimmän paikan asua!
Monesti ihmisille tulee mieleen maaseudusta, että täällä vaan juoksennellaan vapaana pelloilla ja metsissä. Ei se ihan niin mene. No ehkä metsiä lukuunottamatta.
Käytännössä kaikki maa-ala on kuitenkin jonkun omistamaan ja ihmiset tuppaavat olemaan tarkkoja tiluksistaan. Pelloille ei ole mitään asiaa paitsi talvella, elleivät ne ole täynnä vettä.
Minulla itselläni on yksi kesto n. 30min reitti ja esittelenkin alla kuvia tuolta matkalta.
Tulispa lunta.
Kylälläni asuu muuan nainen, jonka elämä pyörii pitkälti eläimien parissa. Hänellä kaksi koiraa ja useampi vuohi. Koko konkkaronkasta kirjoitan varmasti myöhemmin lisää, mutta oleellista on mitä vuohia pitämällä voi saada. Nimittäin saippuaa!
Saippuoita on tällä hetkellä myynnissä Livonsaaren Osuuskaupalla, mutta voi niihin törmätä muuallakin. Löytyy ihan nimellä ”Livonsaaren Vuohenmaitosaippua”. Jotta saippuat saa myyntiin tarvitaan niille etiketit.
Kaupungissa etikettien painattaminen pitäisi eittämättä hoitaa rahaa vastaan alan liikkeessä, mutta täällä Livonsaarella homma hoituu jouhevammin. On yleisesti tiedossa, että minulla on näppärä pikkuväritulostin toimistossani, joten eipä aikaakaan kun etiketit olivat jo valmiit.
Vaivan palkaksi ei tarvitse taas hetkeen mennä saippua kaupoille 👏🏻